Kun veikot kaupungilla harhaan

1. Kun veikot, kaupungilla harhaan
ja olen synkkä seuraton,
:,: mä silloin tiedän paikan parhaan,
se Ostrobotniamme on. :,:

2. Kun Botnialle sisään astuu,
ja Alakertaan kurkistaa,
:,: siell' heti kohta kaula kastuu,
ja pakko ompi istahtaa. :,:

3. Siell' näky tuttu silmää kohtaa,
ja lasit yhteen kilahtaa,
:,: siell' posket purppuraisna hohtaa,
ja laulu raikas kajahtaa. :,:

4. Siis takit pois nyt kiskaiskaamme,
on tapa pohjalainen tää,
:,: ja veikot, hei, nyt laulakaamme,
niin että katto tärähtää. :,:

5. Me emme laulamasta lakkaa
ennen kuin aamu sarastaa,
:,: ei täältä kesken poistutakkaan,
tääll' juodaan kautta Pohjanmaan. :,: